© Antero Perttula 2015

antero.perttula@gmail.com

NÄLÄN RUNTELEMA KAHARI

 

Noormarkun Kaharia, kuten koko seutua, koetteli melkoinen kurjuus reilut kolmesataa vuotta sitten. Isäntä Henrichin sanotaan silloin menehtyneen nälkään 1.

Itse asiassa Kahari oli ollut ennen tuota aikaa pitkään asumattona. Esimerkiksi vuoden 1621 maakirjassa sanotaan Herman Skroon taloryppään olevan autiona. Sen asukkaat oli häädetty 2. Seuraavassa maakirjassa Skroon kolme tilaa, yhteensä 7 äyriä 9 penninkiä, on eritelty:

– 2 äyrin,

– 3 äyrin 3 penningin ja

– 2 äyrin 6 penningin taloiksi 3.

Yksi näistä tiloista oli Finpyyn Kahari.

OSA I: Varhaisia tapahtumia

Päämajoitusmestari Gotthard Seckler oli saanut Ruotsin kuningas Kustaa II Adolfilta 15.4.1622 lahjoituksena sotilasansioistaan muun muassa Noormarkusta 1 savun 10 äyrin maat käsittäen 6–7 maatilaa 4. Lahjoituksesta huolimatta isännät jatkoivat normaalisti tilojensa viljelyä, mutta maksoivat maakirjaveronsa tai sovitellun veronsa kruunun sijaan Secklerille.

Porin ja Rauman kaupunkien Tullimiehen Herman Skroon eli Skruun noin vuonna 1617 hankkimat paikalliset autiotilat, sisältäen Kaharin, eivät kuuluneet – yhtä taloa lukuun ottamatta – tuohon Secklerin saamaan lahjoitukseen.

Sanottakoon sivumennen, että Skroon sittemmin autioksi jättämän toisen tilan sai käräjillä 1625 viljeltäväkseen Sigfred Nillsson.

Noormarkun isäntien Secklerille maksamaan tilavuokraan näyttäisi sisältyneen myös sahatukkien toimittaminen. Tämä on mielenkiintoinen tieto. Näin olleen kylässä täytyi olla saha.

Vuoden 1633 talvikäräjiltä voidaan havaita, että saha oli ja tämän sahan omisti kruunu yhdessä Gotthard Secklerin kanssa. Omistukset olivat sidoksissa tilojen veroäyreihin 5.

Mainittakoon vielä, että ensimmäiseen eli vuoden 1634 henkikirjaan on Noormarkkuun merkitty saha-alan ammattimies ”Petrus kruununsahuri”.

Gotthard Secklerin Noormarkussa olevat tilat osti 1648–1651 hänen vävynsä Reinholdt Böning. Kahari ei kuulunut näihin tiloihin.

 

Sen sijaan autiona oleva Kahari kuului siihen suureen määrään Satakunnan tiloja, jotka Kuningatar Kristiina antoi Kreivi Pietari Brahen kirjeellä 12.4.1651 läänityksenä sotamenestyksestä Kreivi Kustaa Hornille. Kuningas Kaarle X Kustaa siirsi tilat edelleen 13.4.1659 Hornin leskelle Sigfredh Bielkelle 6. Läänityksen nimi oli Porin Kreivikunta ja sillä oli muun muassa omat maakirjansa.

 

Maantarkastus

Verojen saannin turvaamiseksi suoritti Kamariviskaali Johan Eenholm 25.–27.10.1670 seudulla maantarkastuksen. Ja kas! Reinholdt Böning oli vallannut ⅓ manttaalin ja 2 äyrin verran maita. Alue oli osa Herman Skroon 1 ⅓ manttaalin autiotalon ryppäästä, johon Kahari kuului. Anastus oli toki tapahtunut Kreivikunnan Inspehtorin Hans Hansson Goden luvalla 7.

Gode oli antanut vuonna 1667 Skroon tiloista peltoja ja niittyjä Böningille. Se oli vastikkeena siitä, kun Böning oli aiemmin yhdessä kruunun kanssa puoliksi rakentanut sahamyllyn (aiemmin mainittu kylän vanha saha oli siis uudistettu). Pytinki sijaitsi ”DegerForss”-nimisessä Noormarkunjoen koskessa ja oli Skroon tilojen alaisuudessa. Tässä yhteydessä Böning oli luopunut sahaosuudestaan ja laitos jäi yksistään Kreivikunnalle.

Reinholdt Böning oli jo Ulvilan käräjillä 10.–11.3.1654 huudattanut itselleen tämän sahapaikan 8.

Noormarkkulaiset valittivat asiasta 22.5.1662 Ulvilan kesäkäräjillä, mutta Böning pystyi osoittamaan alueen siirrot alkaen 22.3.1617 tehdystä kauppakirjasta 9.

Sahan käyttökapasiteetin tyydyttämiseksi tukkeja lienee uitettu Kreivikuntaan liitettyjen Lassilan kylän talojen suurista metsistä.

Degerfors

Mikä on mainittu ”DegerFross”? Nimi tarkoittaa suomeksi suurta koskea tai mahtavaa koskea (nykyruotsilla ”diger fors”). Todennäköisesti kyseessä on myöhempi Makkarakoski. Sahakoskihan on mainittu nimeltä vuoden 1473 paperissa ja Kuuskoski oli 1662 käräjillä eri kuin ”DegerForss”.

Vanhassa suomenkielessä ”korva” on myös koskea tarkoittava sana 10. ”Korva”-sana esiintyy paikallisessa vuoden 1552 rajankäynnissä merkiten koskea 11. Ruotsin ”korv” on suomeksi ”makkara”. Kun koski on suomeksi ollut ”Korva” eli ”Korvakoski”, voisi se kääntyä ruotsiksi ”Korvafors””Korvfors”. Takasin suomeen käännettäessä siitä tulee ”Makkarakoski”.

Finpyyn vuoden 1698 kartassa ei esiinny Makkarakosken peltoja tällä nimellä. Ne ovat Itäpeltoja 12.

Degerfors on ainakin myöhemmin voinut toki tarkoittaa jotakin muuta koskea.

Lahjatilat perutaan

Kahari kuului siis 1600-luvun puolivälin jälkeen Porin Kreivikuntaan. Tila oli autio ja kreivikunta halusi päästä siitä muutaman muun tilan kanssa eroon. Asia nähdään kahdestakin 20.9.1674 Kreivikunnanvoudin Påhl Påhlssonin laatimasta kirjeestä 13. Kahari ei kuitenkaan kelvannut kenellekään, joten se jäi Kreivikuntaan, mutta Lassilan kylän tilat siirtyivät kruunulle.

Vuosina 1676–1678 mainitaan henkikirjoissa Noormarkussa asuvan sahuri Daniel. Sen jälkeen henkikirjoista 1679–1681 ja vuosien 1679 sekä 1682 käräjäkirjoista voimme löytää sahuri Nils Larssonin 14. He olivat sahureina Porin Kreivikunnan Skroon tiloihin kuuluvalla sahalla, joka käytti pääasiassa Kaharin ja muiden Kreivikuntaan kuuluvien paikallisten tilojen yhteismetsiä.

Isossa reduktiossa kruunun lahjoitusmaat ja läänitykset peruttiin takaisin kruunulle 1680-luvun alussa – lukuun ottamatta ennen vuotta 1632 lahjoitettuja rälssimaita. Porin Kreivikunta lakkasi olemasta 1681. Tässä yhteydessä Rouva Sigfred Bielke, joka itse kuoli vuonna 1679, oli ennen menehtymistään antanut määräyksen hajottaa Noormarkun sahan. Laitos purettiin noin vuonna 1680 ja sen toiminta päättyi siihen 15.

Böningin menetti reduktiossa mahdolliset Skroon tilaryppääseen kuuluvat hallinnointinsa. Hän sai kuitenkin Maaherran päätöksellä 28.4.1686 Noormarkun tiloille 10 vuoden asukasoikeuden.

Kahari asutetaan

Useiden vuosikymmenten autiona olon jälkeen Kahari sai vuonna 1676 asukkaansa. Kreivikunnan vouti Påhl Påhlsson antoi Herman Skrun ⅔ manttaalin ja 3 äyrin autiotilan hallinnan, siis Kaharin, 24.1.1677 hämeenkyröläiselle Jöran Bengtssonille 16. Asia oli esillä Ulvilan käräjillä 11.–12.9.1676.

Tilalla tehtiin katselmus, jossa todettiin että:

– tontin rakennukset olivat tyystin hävinneet

– pellot ja niityt olivat umpeen metsittyneet.

Hakijan takuumiehinä toimivat:

– Olof Johansson Noormarkusta

– Johan Simonsson Kellahdelta

– Mårten Larsson Pännäisistä

– Thomas Andersson Söörmarkusta

– Thomas Jacobsson Suolistosta ja

– Jacob Nilsson Harjunpäästä.

 

Verovapausvuosia Kahari sai 13 eli tila menisi verolle vuonna 1690. Lautamiehet Sigfred Bengtsson Koskelta ja Mats Mårtensson Palukselta määrättiin sijoittamaan Jöran taloon, osoittamaan sen oikeat tilukset sekä valvomaan, että uusi asutus ei loukkaa muiden naapureiden oikeuksia.

Henkikirjojen 1677 mukaan asukkaaksi tuli Henrich Jöransson, varmaan edellisen poika. Mukanaan hänellä oli vaimonsa Agnis 17.

Tästä kohdin voidaan katsoa Kaharin tilan nykyhistorian alkaneen, vaikka tila sinänsä on ikivanha esiintyen aina vuoden 1540 maakirjasta lähtien.

Kaharista augmenttitila

Ruotujakolaitoksessa Finpyyn Gabriel Eskellssonin taloa eli Kaapelia + autiotilaa asui Lars Johansson. Tämän aputilaksi oli asetettu 30 kilometrin päässä Nakkilan Maasiassa oleva Masmalon tila 18.  Se oli tuolloin autio, joten sieltä ei päätila saanut maksuja. Niinpä sen sijaan määrättiin pääkatselmuksessa 23.6.1685 talo Finpyystä, jota asui Jöran Bengtsson – siis Kahari.

Finpyyn Kaapeli, Kahari ja Vähäkeitinki muodostivat kokonaisuuden, jonka tehtävänä oli toimittaa vakinainen ratsumies. Hän palveli Paronin ja Everstin Jalosukuisen Herran Berendt Otto von Lifwensin Ratsuväkirykmentissä, Ratsumestari Johan Hammarsonin komppanian neljännessä korpraalikunnassa.

Noormarkun ratsutilan haltija Kapteeni Jalosukuinen Reinholdt Böning vaati Kaharilta jo vuodelta 1685 täyttä veroa, vaikka tilalla piti olla verovapautta vielä vuoden 1689 loppuun. Jöran valitti asiasta maaherralle.

Välihuomio: kun Kaharin sanottiin olleen Böningin alaisuudessa, merkitsee tämä sitä, että Gabriel Eskilssonin tila Kaapeli, joka sisälsi myöhemmän Kaapelin ja autiotilan, oli Noormarkun ratsutilan eli Reinholdt Böningin hallinnassa. Sitä näyttäisi isännöineen vävy Wilhelm Liebstorph.

Jöran Bengtsson mainitsi valituksessaan maaherralle köyhyydestään ja kuinka hänen tullessaan tilalle ei siellä ollut yhtä rakennuksen nurkkaakaan pystyssä. Hän lisäsi, että kun suuret hongat olivat autiusaikana vallanneet talon pellot, olivat ne vieläkin suurelta osin metsittyneenä.

Kaikesta huolimatta ruotujakolaitoksen järjestelyjen yhteydessä Maaherran määräsi verovapaudesta nauttivan Kaharin maksamaan vuoden 1685 verot. Varsinainen verollepano alkoi kaudesta 1686. Tila siis menetti vapaavuosiaan. Jöran Bengtssonille kielteinen päätös annettiin Turun Lääninkonttorista 22.10.1685 Nikolaus Lietzenin allekirjoittamana.

Wilhelm Liebstorph

Kaapelin + toinen tila, jotka muodostivat vähäksi aikaa ratsutilan, haltijaksi on vuoden 1690 maakirjaan merkitty Everstiluutnantti Wilhelm Liebstorph 19. Hänen vaimonsa oli Elisabeth Böning. Kahari oli nyt tämän Herran augmentti- eli aputila ja maksoi veronsa sinne.

Mainittakoon, että Wilhelm von Liebstorph esiintyi jo talvikäräjillä 1667 Noormarkun silta-asiassa appiukkonsa puolesta 20. Jutussa lopulta Lassilan ja Pomarkun asukkaat velvoitettiin hoitamaan ⅓ Noormarkun ja Finpyyn kylien välisestä Noormarkunjoen sillasta.

Säilyneen muistion mukaan Liebstorph sai Kaapelin ratsutilan autiotiloineen virallisesti vuonna 1689 21. Hänen sanotaan jo aiemmin viljelleen sitä, mutta hän oli 11 vuotta poissa. Hänellä mainittiin tilanhoidossa olleen apunaan vain yhden rengin ja toisinaan ei ketään – toisinaan yhden hevosen toisinaan ei sitäkään. Niinpä vuonna 1688 hänen vaimonsa Elisabeth Böning sanoi tilan irti Huittisten Sampussa istuneelle komissiolle.

Poissaolon aikana Kaapelia + autiotaloa hoiti Kapteeni Reinholdt Böningin poika Korpraali Gustaf Böning. Liebstorph tuli takaisin kotiin joulun aikaan 1689. Hän aloitti viljelyn uudelleen 1690.  Hänellä oli tullessaan vain yksi renki nimeltään Johan Peippo.

Liebstorphilla oli syksyn 1690 ruiskylvöjä noin puolet normaalista. Hän ei ollut uusinut Peipon pestiä eikä hommannut tilalle ollenkaan uutta renkiä. Ilman työväkeä kevätkylvöt vuodelta 1691 jäivät kokonaan tekemättä. Ohra- ja kaurasatoa ei tullut.

Talo jäi autioksi. Lautamiehenä toiminut finpyyläinen Johan Simonsson Vähäkeitinki oli kruunuvouti Anders Hedmanin pyynnöstä, kruunun puolesta, korjannut ja puinut Liebstorphin ruissadon. Sen hän oli tehnyt maksua vastaan. Kuivatut jyvät hän oli toimittanut Hedmanille.
   

Kahari alistetaan

Viitisen vuotta myöhemmin keväällä noin 12.3.1695 Majuri Christopher Albrecht Hirscheit otti maaherran luvalla haltuunsa Finpyystä asumattoman Kaapelin + autiotalon.

Hirscheit hallinnoi aiemmin Koiviston Latokartanon ratsutilaa. Se vastaa nykyisiä Porin kaupungin: Kartanon, Harmaalinnan, Vanhakoiviston ja Uusikoiviston kaupunginosia. Hän oli Noormarkun ratsutilan entisen haltijan kapteeni Reinholdt Böningin († 1691) lesken Anna Diurklou’n toinen mies (∞ 24.4.1692) 22.

Kaharin augmenttitalon isäntä vaihtui taas. Muistiossa sanotaan Hirscheitin liittäneen Kaharin omaan taloonsa, mutta tieto tarkoittanee ratsutilan augmenttina jatkamista. Niinpä vuodesta 1695 Kaharin oli maksettava veronsa – siis maakirjaveronsa tai sovitellun veronsa – uudelle päätilan isännälle Hirscheitille.

OSA II: Suuret kuolonvuodet

Pohjois-Eurooppaa koettelivat vuosina 1695–1697 peräkkäiset ankarat kadot. Niistä aiheutuivat niin sanotut suuret kuolonvuodet. Jopa kolmasosa maamme väestöstä menehtyi nälkään ja sairauksiin.

Kevät ja kesä 1695 olivat tosi kylmiä. Sitten taas syyshallat tuhosivat suuren osan kevätviljoista. Koko sato jäi olemattomaksi. Näihin tienoihin on raportoitu ajoittuvan eri puolilla maapalloa lukuisia suuria tulivuortenpurkauksia. Niiden nostamat sankat tuhkapilvet himmensivät auringon.

Aiemmin mainitun muistion mukaan Hirscheit oli lähettänyt syyspuolella 1695 noormarkkulaiset Lautamies Henrich Mattsson Simolan ja Michel Mattsson Klemolan kovistelemaan muun muassa Henrich Jöransson Kaharia. Tämän pitäisi pystyä kadosta huolimatta maksamaan Herralle joko varsinaista koko-, puoli- taikka edes sääntönäisveroa. Mikäli Kahari ei vaatimuksiin suostuisi, joutuisi hän lähtemään talostaan.

Kärsivä alakuloinen Kahari ei vastannut tiedustelijoille mitään – muttei häntä myöskään häädetty.

Vuonna 1695 talonpojat olivat saaneet sentään kylmyydestä huolimatta tehtyä syyskylvöt. Toiveikkaana Majuri oli kyntänyt ylös lisämaaksi pitkään viljelemättömänä olleen peltolohkon.

Kaharin isännän piti olla mukana Hirscheitin 1696 kevätkylvöissä. Herralla ei ollut enää ollenkaan siemenviljaa. Apaattisten apurien piti lähteä pois. Tästä syystä ja huonojen ilmojen takia kevätviljasatoa ei saatu lainkaan. Mielialat vain laskivat laskemistaan.

Ihmiset söivät mitä löysivät. Kenelläkään ei ollut enää mahdollisuutta auttaa kuoleman kielissä olevia naapureitaan. Oli vain odotettava ja katsottava miten käy.

Luonnonantimia ei ollut tarjolla. Ei linnunmuniakaan. Ruokaa yritettiin hädissään valmistaa ruumenista, korsista, juurista, petusta, vehkasta jne. Se oli karmeaa syötävää – ravinnoltaan rutiköyhää. Moni sai lisäkärsimyksenä ummetuksen tai voimakaan ripulin. Keholla oli valtavia sopeutumisvaikeuksia. Mistään ei saanut apua.

Hiilihydraattien, rasvan, valkuais- ja hivenaineiden yhteispuutteiden runtelemat ihmiset muuttuivat. Katse oli harmaan lasittunut. Kasvojen roikkuva nahka myötäili poimuttuneena luita. Iho alkoi tummua. Vatsa turposi. Useaa heistä ei enää tahtonut tunnistaa. Taudit lisääntyivät – loppu läheni. Jotkut lähtivät päämäärättömästi kerjuulle. Useat heistä tuupertuivat teiden varsille. Ruumiit haudattiin. Tunnistamattomat merkittiin kirkossa kuolleisiin osattomina kerjäläisinä – jos sitäkään.

Kurjuus jatkuu

Majuri oli ehtynyt syksyllä 1696 kylvää 20 kapanalaa eli 31 aaria ruista. Sitten olivat alkaneet loputtoman pitkään jatkuneet, rankat kaatosateen. Seudun syyskylvöt jäivät olemattomiksi.

Märkyyttään lilluvien peltojen syysviljasato oli tälläkin kertaa menetetty. Nälkä, taudit ja masentuneisuus valtasivat koko seudun. Edessä näytti häämöttävän vain piinaava loppu.

Kahari isäntä oli tehnyt talonsa eteen parikymmentä vuotta lujasti töitä. Suomalaisen miehen sisulla kroppaansa säästämättä hän oli omin käsin raivannut, ojittanut sekä aidannut metsittyneet pellot ja niityt. Ne riittivät perheen elatukseen ja verojen maksuun. Tehnyt puhdistetulle tontille rakennusten perustat. Metsästä kaatanut, kuorinut, piiluttanut tukit. Salvonut ne pirtiksi, leivintuvaksi, saunaksi, muiksi hyötytaloiksi. Kiskonut katteiksi tuohet, veistänyt malat, sahannut laudat. Rakentanut kiviset kiukaat: pirttiin, saunaan, riiheen jne. Kaikki oli tehty käsivoimin. Se oli pitkäjänteistä, raskasta, kuluttavaa. Mutta tulos oli hyvä. Hän oli onnellinen. Elämä hymyili.

Ja yhtäkkiä. Katovuoden iskiessä. Nälän runtelemana. Yhdeltä Herralta puuttuvan muutaman kolikon takia – hän menettäisi kaiken, kaiken.

Kaksikymmentä pitkää, hikistä vuotta. Kaksikymmentä vuotta parasta elämää uhrattuna. Tämäkö olisi palkka? Kyllä. Toinen mies korjaisi hänen uurastuksensa. Se ei voinut olla oikein. Tätäkö oli elämä? Tätä se oli. Turhaa, niin turhaa.

Katsomme vuoden 1696 henkikirjaa. Siellä on merkintä. Kaharin isäntä on menettänyt talonsa. Hän on varaton itsellinen. Hän ei enää kestänyt. Viimeiset leipäpalat hän jätti perheelle. Raadannan lopputulos. Alkuvuonna 1697 kalman kalsea käsi kapsahti Kahariin – raivaaja oli poissa 23.

Seuraavana keväänä 1697 ei ollut enää siemenviljaa saatavilla. Se vähä, mitä ehkä olisi ollut, oli niin kallista, ettei sitä voitu hankkia.

Murtunut Majuri väitti, että Käskynhaltijan luvalla piti kylvöihin saada Eurajoen kymmenysaitasta siementä. Viskaali Enholmin tuli toimittaa sitä 2 tynnyriä. Tämän viskaali kielsi. Hän sanoi, että kaikki oli jo kylvetty, kun siitä tuli juttua. Lisäksi Viskaali uskotteli, että Hirscheitin kesäviljelyn jälkeen, hän itse olisi väkensä kanssa viljellyt syksyllä tilaa. Apua ei täältäkään saatu.

Vihonviimeisenä oljenkortenaan Majurin rouva Anna Diurklou oli tuona kurjana keväänä 1697 matkustanut Tukholmaan. Hän ostaisi sieltä edes vähän viljaa, mutta – kylvöt jäivät tekemättä.

Kaharin leski Brita Thomasdotter oli 1697 syksyllä 1 ½ viikkoa sairaana. Majurilla riitti silti kantti. Hän yritti tulla kantamaan voimattomalta leskeltä Kahrin vuoden 1697 veroja. Mutta kun syysviljoista, sen paremmin kuin kevätviljoistakaan, ei saatu satoa, ei ollut mitään millä maksaa. Kaikki näytti kaatuvan. Oli vain harmaata, kylmää ja kosteaa.
   

Pimeää synkkyyttä

Majuri jaksoi vielä yrittää. Hän otti syksyllä 1697 Kaharin seuraavaksi viljelijäksi Anders Simonsson Keitingin 24. Tällä oli vaimo Anna, tytär ja Liisa-piika.

Vaikerrusten voittamia väijyvä viikatemies vei voiton piiasta ja lapsista syystalvella. Lehmäänsä isäntä ei sentään malttanut lyödä lihoiksi. Hän jätti sen sotamies Henrich Jöranssonin vaimon Gertrudh Mattsin tyttären hoiviin odottamaan otollisempia hetkiä.

Riutunut Anders itse vaimoineen lähti onnettomana kerjuulle. Jotakin oli yritettävä – määränpäätä ei ollut. Oli vain usko, että jossakin on parempaa. Finpyyn maailma oli romahtamassa. Kaharin talo oli taas tyhjä.

Andersin jälkeen vuoden vaihteessa Hämeestä jaksoi taloon tulla toinen viljelijä. Tällä oli vaimo, 3 täysikasvuista tytärtä ja poika. Mukanaan heillä oli 2 hevosta.

Ankaran nälän saattelemana uusi viljelijä joutui pulassaan myymään molemmat työhevosensa. Kaikki niistä saadut tulot menivät tyystin vähäiseen irtisaatuun heikkoon ruokaan.

Täysin lyötyinä heidän oli pakko kevättalvella 1698 vatsat tyhjinä lähteä viimeisillä voimillaan kerjuulle – jonnekin kauas, tuntemattomaan. Heitä ei ehditty edes merkitä paikkakunnan henkikirjoihin. Heistä ei sen koommin kuultu. Kaharista tuli jälleen asumaton.

Keväällä 1698 niin Kahari kuin Kaapeli olivat tyystin surullisen autioina 25. Niissä ei asunut ristinsieluakaan. Usva peitti tienoon. Vain kahdessa Finpyyn talossa – Isokeitingillä ja Uotilassa – oli eloa. Muista taloista väki oli joko kuollut tai lähtenyt kerjuulle. Synkkyys leijui kylän yllä.

OSA III: Kahari karttaan

Vihdoin, kolmen täyden katovuoden jälkeen, koitti parempi aika. Ulkoa tuodun siemenviljan ja parempien sääolosuhteiden ansiosta viljelyssä olevilta tiloilta saatiin kunnon sato syksyllä 1698.

Lähes aution Finpyyn tilojen hallinnat olivat täysin sekaisin. Oli epäselvää, kenelle kuului ja mitä. Talojen jälleenasuttamiseksi kylän maat täytyi jakaa kokonaan uudelleen. Maanmittari Oloff Mört teki Finpyyn mittaukset heti vuonna 1698. Syntyi kylän vanhin kartta 26. Siinä niin pellot kuin niityt määritettiin sekä tangoitettiin uudemman kerran.

Tangoituksessa kylän pelto- ja niittylohkot jaettiin 6 kyynärää eli 3 metriä 56 senttiä pitkällä tangolla sarkoihin. Niitä annettiin kultakin lohkolta joka tilalle veroäyriä vastaava määrä. Täten pyrittiin saamaan viljelijöille tasapuolisesti samanlaatuista maata.

Koko Finpyyn kylän kaikkien seitsemän talon yhteiset pellot käsittivät 22 hehtaaria 21 aaria. Vuosittain niistä kylvettiin puolet eli 11 hehtaaria 11 aaria.

Maat olivat hyvin poudanarkoja ruosteesta punertavia hiekkamaita. Joissakin lohkoissa oli vähän multaa hiekan seassa. Mennyttä kovaa aikaa kuvastaa, että katovuosien jälkeen yksi lohko ei kasvanut edes rikkaruohoja vaan oli täysin paljas.

Yhteismaiden lisäksi taloilla oli omia ulompana olevia muutamia pikku pelto- ja niittytilkkuja.

Talon tilukset

Mittauksessa, jonka tarkkuus oli noin ⅓ neliömetriä, Kaharin 3 äyrin talo sai 3 jakotankoa. Tilan isännäksi on vielä karttaan merkitty vuonna 1697 nälkään kuollut Henrich Kahari.

• Peltoa koko Kaharin tilalle tuli, kauempana olevine lisäkappaleineen, 3 hehtaaria 90 aaria. Siitä kylvettiin vuosittain puolet eli 1 hehtaari 95 aaria.

• Sarkajakoisilta niityiltä keskimääräiseksi heinäsadoksi arvioitiin 8 ½ palmia eli aamia. Omien ulkoniittyjensä kanssa tilan kokonaisheinäsato olisi 14 ½ palmia eli noin 7.400 kiloa. Niitto tulisi olemaan pääasiassa saraa, mutta hiukan myös kolmiolatvaa eli mesiheinää eli lauhaa eli kastikkaa.

• Tilalla oli kaalimaa ja humalatarha.

• Kaharilla sanotaan olleen myllypaikan, mutta ei omaa myllyä.

• Kylän yhteisissä metsissä oli kyllä riittävästi kaikille tiloille niin tukki-, aidas-, seiväs- kuin polttopuuta, mutta tulipalo on tuhonnut kaski- ja tuohialueet. Tukkeja eivät kruununtilat voineet ilman erityislupaa myydä. Puusto oli tarkoitettu ainoastaan talojen kotitarpeisiin.

• Yhteiset laidunmaat eli ruohoa aluskasvillisuutena kasvava metsä oli kuivaa, mutta se oli muuten sopivaa tai kovaa maata.

• Vakuuttelujen mukaan kolmen paikallisjärven kalavedet olivat olleet entisinä aikoina hyvin viljavat suoden haukia sekä joitakin lohia. Asukkaat todistivat nykyapajien olevan niin heikot, että saalis ei riitä edes heidän vuosittaisiin kotitarpeisiin, vaan heidän pitää ostaa suolakalaa muualta.

• Kylän viljelyksessä olevilla taloilla kerrottiin olevan yhteisen humalatarhan, mutta tämäkin viljelypaikka oli hyvin kuivaa ja ruosteesta punertavaa hiekkamaata.

Uudet asukkaat

Kurjuuden hellitettyä Kahari sai uudet asukkaat aiemmin käsitellyn muistion mukaan vuonna 1699. Johan Henrichsson, jonka nimi on kirjoitettu myös Johan Michelsson, sai maaherralta 20.1.1700 sinne asumisluvan 27.

Vapaavuosien tarpeen selvittämiseksi tilalla tehtiin katselmus 8.9.1704. Sen toimittivat:

– Kruunuvouti Erhard Wessman yhdessä

– lautamiesten Henrich Mattsson Simolan Noormarkusta ja

– Lars Jacobssonin Söörmarkusta kanssa.

Syynin mukaan uusi asukas oli parantanut:

• Miespihasta:

– välinevaraston katon 3 taalerilla.

• Karjapihasta:

– sikolätin 4 taalerilla sekä

– puuseen 2 taalerilla.

 

Nämä tekivät yhteensä 9 kuparitaaleria.

 

Puutteita löytyi vielä:

• Miespihasta:

– savupirtin kunnostaminen maksaa 20 taaleria,

– uusi leivintupa 60 taaleria,

– saunan lattia 3 taaleria.

• Karjapihasta:

– tallin parantaminen maksaa 10 taaleria,

– navetan katto 8 taaleria ja toisen myös 8 taaleria,

– rehuladon korjaus 4 taaleria.

• Ulkorakennuksista:

– ruoka-aitan katon malkapuut 6 taaleria,

– riihen, luuvan ja ladon kattaminen 10 taaleria.

 

Korjaukset tekivät yhteensä 134(?) kuparitaaleria.

Nälkään menehtynyt edellinen asukas Henrich Jöransson oli viljellyt tilaa asianmukaisesti:

– ojat ja aidat olivat hyväkuntoisia

– vähäisten niittyjen ladot ovat rappiolla, mutta asukas on rakentanut niistä 4 uudelleen

– humalaa oli 50 salkoa.

Kalavedet olivat yhteiset naapureiden kanssa. Metsiä oli kaikkeen tarpeeseen. Laitumet olivat kuivat ja vähäiset. Myllyä ei ollut.

Aiempi viljelijä oli siis rakentanut kaikki tilalle tarvittavat rakennukset. Hän oli raivannut pellot ja niityt kuin myös ojittanut sekä aidannut ne. Uuden yrittäjän piti vain päivittää paikat.

Takuumiehikseen uusi rauhalliseksi, sisukkaaksi ja työtä pelkäämättömäksi miehiksi kuvattu yrittäjä sai perintötalolliset Pehr Ingemarssonin ja Staffan Mattssonin. Kaharille ehdotettiin 6 vuoden verovapautta alkaen 1700 ja päättyen 1706. Verolle tila menisi vuonna 1707.

Sota tyhjentää talon

Juuri kun katovuosista oli selvitty ja tilanne normalisoitumassa, alkoi vuonna 1700 suuri Pohjansota. Se päättyi vasta Uudenkaupungin rauhaan 30.8.1721.

Koko vuosisadan alku oli tiloille hankalaa. Kaikki liikenevät miehet määrättiin kentälle. Käytännössä moneen taloon jäi miespuolisista vain isäntä. Tilojen hoitamisesta tuli raskasta ja riskialttiista. Lisäksi likellä oleva Porin kaupunki oli lähes kaaoksen vallassa.

Kaharin isännälle Johanille tuli muitakin murheita. Lapsi menehtyi 31.10.1706 ja emäntä Walborg heti perään 25.11.1706. Onnekseen isäntä löysi pian uuden Sophia emännän. Sehän oli tilan hoidon kannalta välttämätöntä 28.

Venäläiset miehittivät Suomen 1713 – isoviha oli alkanut. Kahari autioitui jo tätä ennen, vaikka on asuttuna vuoden 1713 henkikirjoissa 29. Tilan sanotaan olleen autiona koko 8-vuotisen isovihan ajan.

Huomautetaan, että Noormarkusta on 12.1.1724 haudattu 28-vuotias Talonpoika Michel Hinrchsson Kahari 30. Talo olisi siten ainakin osan miehityksen ajasta ollut asuttuna.

OSA IV: Porvari Porista

Isovihan päätyttyä Uudenkaupungin rauhaan 30.8.1721 oli paljon tiloja tyhjillään. Porvarit näkivät aikansa koittavan.

Noormarkun ratsutilan oikeudet oli heti isovihan jälkeen ostanut Sara Qwist. Hän oli porilaisen Raatimiehen Adrian Gottlebenin leski. Kaupat teki ja tilasta käytännössä vastasi edellisten poika Hyvin kunnioitettu porilainen Raatimies Nils Gottleben.

Seutuun tykästyneenä Raatimies haki itselleen autiota Kaharin tilaa 31. Hän sai Maaherralta sinne immission 14.3.1723. Tehdyn tilakatselmuksen mukaan talo oli nyt 5/12 manttaalia sekä 2 äyriä 12 penninkiä. Perusverot olivat 14 taaleria 29 killinkiä 12 runstykkiä hopeassa.  

Syynin mukaan talossa ei ollut kelvollisia rakennuksia, pellot olivat nurmettuneet ja aidat romahtaneet. Tilalle esitettiin 6 vuoden verovapautta, jonka isovihan vaurioita tutkinut Kuninkaallinen Komissio vuonna 1726 laski 4 vuoteen. Verolle talo meni 1727.

Herra ei tietenkään itse hoitanut tilaa. Sitä viljeli Jonas Grelsson Kahari 32. Nils Gottleben oli ainakin vielä naapurikylän kanssa käydyn rajariidan käsittelyn aikaan 1731 Kaharin haltija immissiolla 33.

Sanottakoon sivumennen, että Maaherran papereista löytyvän muistion mukaan, noormarkkulaisten sanotaan rakentaneen jo vuonna 1721 itselleen uuden yhteisen sahan – ilmeisesti Makkarakoskeen.

Takaisin asiaan: Oliko immissio kauankin Gottlebenillä, on haasteellista selvittää. Herra kun teki vuokraviljelijän kanssa lähes samanlaisen kontrahdin, kuin mitä Maaherran hänelle antama immissio oli.

Suurin sopimusero löytyi siitä, että vuokrakontrahdista puuttui immissiota vastaava ilmaus. Tällainen vuokratila maksoi tilastaan vain veroja ja maksuja vastaavat summat, mutta ei välttämättä erillistä vuokraa.

Kun vuokrasopimus kontrahdin mukaan siirtyi isältä → pojalle ja → pojanpojalle, niin myöhempi viljelijä itsekään ei välttämättä hahmottanut, oliko hän Herran vai kruunun viljelijä.

Finpyyn myllypaikkakatselmuksessa 6.7.1739 sanotaan Jonas Grelsson Kaharia kruunun talonpojaksi, mutta hän voi silti olla Gottlebenin vuokraviljelijä.

Edellä mainitun syynin tuloksena Kahari sai yhdessä naapurinsa kanssa luvan rakentaa viljansa jauhatusta varten Myllykoskeen oman jalkamyllynsä. Asiakirjan allekirjoittivat 7.9.1739 Maaherra Otto Reinholdt Üxkull ja lääninsihteeri Samuel Forseen 35. Kaharilla oli nyt oma myllynsä
  

Kahari talonpojille

Katsottaessa 8 vuotta myöhempiä 1747 henkikirjoja havaitaan, että tästä alkaen → Kaharin isäntänä mainitaan Matts 34. Hänen vaimonsa oli ilmestynyt Kaharille 1738.

Matts Jonasson Kahari, joka on kirjoitettu myös Matts Johansson, antoi suosituksensa tilan anomiseen → pojalleen Abrahamille 7.12.1761. Vaimona tällä oli Maria Jacobs dotter 36.

Abraham Mattsson sai Kruunuvouti Isac Tackou’lta 23.12.1761 tilalle väliaikaisen immission.

Kun tämän luvan antoi Kruununvouti, vaikuttaisi, että tila oli laitettu yleiseen hakuun. Se tarkoittaa, että vasta tässä kohdin tila olisi siirtynyt pois Herroilta → talonpoikien hallintaan.

Matts anoi 29.7.1762 Lääninkonttorista Kaharille immissiota. Se myönnettiin 30.7.1762 Maaherra Jeremias Wallinin ja Lääninrahastonhoitaja Lorentz Mörtengrenin vahvistamana.

Kahari jaetaan

Abraham Mattsson → luovutti ½ Kaharia tyttärensä Marian miehelle eli vävylleen Matts Johanssonille 15 vuoden jälkeen 22.9.1779 37.

Tilakatselmus tehtiin 12.9.1782. Asuintuvan kooksi mainittiin 8,1 metriä x 6,5 metriä. Siinä oli kaksi ikkuna-aukkoa, jotka molemmat oli varustettu lasi-ikkunoin.

Tuvan jatkeena oli eteinen eli porstua ja sitten leivintupa eli pakari. Se osa oli syynivuonna pystytetty honkahirsistä. Rakennusrivi oli perinteinen paritupa.

Harkintojen jälkeen jako hyväksyttiin. Vävy sai ½ Kaharia immission 9.5.1783 Maaherra Magnus Wilhelm Armfeltin ja Lääninkamreeri Arndt Johan Winterin allekirjoittamalla todistuksella.

Vävy teki taloonoikeutetusta pojasta Jacob Abrahamssonista torpparin 4.12.1786 38. Appiukko antoi 10.4.1790 myös toisen osan Mattsille ja yhdistetty tila sai immission 9.8.1790. Matts sai samana vuotena ostettua Kaharin perinnöksi.

Tästä eteenpäin nykyisen kotiseututalon tilatiedot löytyvät Kaharin omasta arkistosta.

 

VIITTEET:

 

KA = Kansallisarkisto

KAD = Kansallisarkiston digitaaliarkisto; internetistä

TMA = Turun Maakunta-arkisto

SSHY = Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys ry. – Kuvatietokanta; internetistä

TPLL = Turun ja Porin läänin läänintilit

VART = Vehmaan ja Ala-Satakunnan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat

ART = Ala-Satakunnan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat

ATT = Ala-Satakunnan tuomiokunnan tuomiopöytäkirjat

 

1 KAD VART Ulvilan käräjät 7.–9.10.1705, sivu 421v., jakso 436.

 

2 KAD Voudintilit, Ala-Satakunnan maakirja 1621, nide eli tunniste 2542, sivu 34v., jakso 34.

 

3 KAD Voudintilit, Ala-Satakunnan maakirja 1622, nide 2547, sivu 11, jakso 11.

 

4 KAD Voudintilit, Ala-Satakunnan autio- ja kymmenysluettelot ja tilikirja 1622, nide 2548, sivu 5, jakso 5.

 

5 KAD ART (I KO a:2) Ulvilan käräjät 25.5.1625, sivut 111–111v., jaksot 113–114: Manttaalin piti toimittaa 30 sahatukkia Secklerin rakennuksia varten; sivu 114, jakso 116: viisi vuotta autiona ollut Herman Skroon asuma 2 äyrin tila meni Gothardt Secklerille; Ulvilan käräjät 22.11.1625, sivu 243, jakso 246: Tämän 2 ¼ äyriksi sanotun tilan Skroo oli ensin ottanut viljelyyn, mutta sitten jättänyt hunningolle → autioksi; (I KO a:3) Ulvilan käräjät 29–30.10.1633 sivu 221, jakso 224: Seckler yritti saada koko sahan itselleen, mutta käräjät päättivät, että sahan omistus on tilojen äyrilukujen mukaan: noin puolet sahasta, koskesta ja ulkomaista on Secklerin ja toinen puoli kruunun; SSHY: Voudintilit: Henkikirjat 1634, sivu 296v., kuva 936: ”Petrus Cronones Sågare”.

 

6 KAD TPLL Tositekirja 1671, nide 7318, sivut 1590–1591v., jaksot 1322–1324.

 

7 KAD TPLL Tositekirja 1670, nide 7314a, sivu 1493v., jakso 214.  

8 KAD VART Ulvilan käräjät 10.–11.3.1654, sivu 279v., jakso 224: vaihto käsitti autiona olevan Herman Skroon talon sahapaikan lisäksi maita ja metsiä 2 äyriä ⅓ manttaalia.  

9 SSHY ART Porin kreivikunta 1662–1677, Ulvila 1, Ulvilan käräjät 22.–24.5.1662, sivu 147, kuva 73: Asiasta valitti Böningin vuokraviljelijä noormarkkulainen Simon Nielsson Geting; tässäkin sahapaikka oli ”j degerforβ”; Porin ja Rauman kaupunkien tullimies Herman Skru oli ostanut paikan Gabriel Eskelssonilta, Niels Marcusson Keitingiltä, Jönss Nielssonilta ja Per Finneltä, joita sanottiin perintötilallisiksi; kauppa oli tehty 22.3.1617 ja vahvistettu tuomioilla 7.7.1624 sekä 29.10.1633; tätä edeltävässä jutussa puhutaan paikasta ”Kusicoskj” eli ”Kuuskoski”, joten ”Degerforss” ei voi tarkoittaa sitä.  

10 Esim. Suomen sanojen alkuperä, Etymologinen sanakirja 1, sivu 408.

 

11 KAD Yleisiä asiakirjoja, Ala-Satakunnan kihlakunnan tuomiokirja 1550–1552, nide 216a, vuosi 1552, sivu 180v., jakso 188: ”rowa korffwa”, joka on nykykielellä ”kivikkokoski”.  

12 KAD Maanmittaushallituksen uudistusarkisto, Noormarkku, Finby; Tiluskartta ja selitys koskien tätä ja Harjakankaan kylää 1698–1698 (A73:1/1:1–2), jakso 4.  

13 Riksarkivet, Bielkesamlingen, Påhl Påhlssonin kirjeet Kreivittärelle ja Kirjanpitäjälle, ser. II, vol. 11, ei sivunumerointia; luettu mirkofilmiltä numero: FR 199.

 

14 KAD TPLL Tositekirja 1676, nide 7336, sivu 2081, jakso 1436:”Daniel Sågare, + vaimo”; 1677, nide 7340, sivu 1259, jakso 1126: ”Daniel Sågare, Malin H”; 1678 nide 7344b, sivu 1602, jakso 202: ”Daniel Sågare, Malin H”; 1679 nide 7347, sivu 1935, jakso 1169: ”Nils Sågare, Brijta H”; 1680, nide 7350, sivu 1341, jakso 812: ”Nils Sågare, Brijta p”; 1681, nide 7374, sivu 2142, jakso 1165: ”Nils Sågare, Suβanna H, Brijta p”; 1682 nide 7358, sivu 1799, jakso 1105: ei enää sahuria; VART Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1679–1680 (I KO a:5), Ulvilan syyskäräjät 11.–12.9.1679, sivu 60v., jakso 285: Sahuri Nils Larsson Noormarkusta ”Sågare Nils Larβon i Norrmarck”; ART Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1682–1686 (II KO a:1), Ulvilan syyskäräjät 23.–25.10.1682, sivu 195 (vanha sivunumero 273), jakso 203: Porin Kreivikunnan Noormarkussa olevan pajan palkeet olivat palaneet renki Daniel Danielssonin huolimattomuudesta, mutta hän syytti tästä Sahuria ja Seppää Nils Larssonia: ”Sågaren och Smeden Nils Larβon”.

 

15 KAD ART Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1690–1690 (II KO a:5), Ulvilan talvikäräjät 7.–10.1.1690, sivu 6, jakso 6: Sahamylly Noormarkussa ”Såghqwarn i Nårrmarckz by”.

 

16 KAD TPLL Tositekirja 1681, nide 7353, sivu 2200, jakso 1194.

 

17 KAD TPLL Tositekirja 1677, nide 7340, sivu 1259, jakso 1126: ”Henrich Jöranβon, Agnis H”.

 

18 TMA Turun ja Porin lääninhallitus, lääninkonttori, Ruotujakopöytäkirjat 1684–1685 Hac 1, sivu 108v.; KAD TPLL Tositekirja 1685, nide 7370, sivut 2395–2398, jaksot 1158–1159; Sotilasmaakirja sivu 2183, jakso 1056 ”Normark: Gabriel Eskelsson, Johan Simonsson, Jöran Bengtsson” = Kaapeli, Vähäkeitinki ja Kahari; Maakirja 1685, nide 7367, sivu 791: Normark: Lars Johaβon: ”Nyrustadt Ryttare Hemman under Öfwerste Lifvens Regemente och Rytmestar Johan Hammars Compaquie”.

 

19 KAD TPLL Maakirja 1690, nide 7384, sivu 736, jakso 736: ”Normark”: Kaapeli + toinen tila:”ÖfverstLeutnanten Libstorph, medh Ödhes Jorden, Förmedlat 1680” teksti:” Ryttare hemman af Ryttmäster Lindlööfz Compagnie har 2 ne Augumenter i denne  by, 1/6 mantal öde.” ja Kahari: ”Jören Bengtβon ell r Hindrich Jörenβon” teksti: ”Augument under ofwanbemelte Rusthåldh”; Noormarkun Klemetti: ”Clemeth Erichβon ell r Mårten Påhlβon” teksti: ”Augument under ÖfwerstLeut n Liebstorphs Rusthåldh”.

 

20 SSHY ATT Porin Kreivikunta Ulvilan talvikäräjät 18.–19.1.1669, kuvat 300–301, ei sivunumerointia. Asian käsittely jatkui Reinholdt Böningin toimesta Ulvilan talvikäräjillä 10.–11.1.1670, kuvat 369–370, ei sivunumerointia.

 

21 KAD VART (II KO a:16) Ulvilan syyskäräjät 16.–17.9.1701, ei sivunumerointia, jakso 4: ”Pro Memoria” eli Muistio Kaharin, Vähäkeitingin ja Kaapelin + autiotilan vaiheista Liebstorphin ja Hirscheitin ajalta.  

22 SSHY Porin kaupunkiseurakunta: syntyneet-vihityt-kuolleet, 1691–1731, kuva 65: Haudatut 1691: ”Koiwisto 15.Martij Wälb. Majorens fru begrofz.; Normark: 22. Martij Wälb. Reinholdt Böningh”; Kuva 81: Vihityt vuonna 1692:”Koifwisto, 24. Aprill, Wälb. Majoren Christopher Albrecht von Hirschheidt medh fru Anna DiorClou”.

 

23 KAD VART Ulvilan käräjät 7.–9.10.1705, sivu 421v., jakso 436: ”… Henrich, joka kuoli nälkään 1697, oli tämän tilan edellinen haltija…” ”… Henrich som 1697. af hunger dödd blift detta hemman till förene innehafft…”.  

24 KAD TPLL Tositekirja 1696, nide 7404, sivu 2666, jakso 1348: Kaharilla asui itsellinen Hindrich Jörensson ja vaimo; Tositekirja 1697, nide 7404a, sivu 2105, jakso 284: Kahari: Anders Simonsson, Anna vaimo, Liisa piika.  

25 KAD TPLL Tositekirja 1698, nide 7412, sivu 1514, jakso 763: ”Finpyy: Isokeitinki: Walborg Leski, Jöran Vävy, Erik veli, Liisa tytär; Uoti: Grels Olofsson, Anna vaimo” ”Finby: Geting Walborg E: Jören Mg, Erich Br, Lijsa dr; Oti: Grels Olofson, Anna hust”. Huomautus! Lassila selvisi näistä kuolovuosista kohtalaisen hyvin.

 

26 KAD Maanmittaushallituksen uudistusarkisto: Noormarkku: Finby: Tiluskartta ja selitys koskien tätä ja Harjakankaan kylää 1698-1698 (A73:1/1-2).

 

27 KAD VART Ulvilan käräjät 7.–9.10.1705, sivu 421v., jakso 436.  

28 SSHY Porin kaupunkiseurakunta, syntyneet-vihityt-kuolleet 1691–1731, vuosi 1709: Kuva 195: ”Normar”: kuollut 31.10. haudattu 6.11. ”Johan Hendrichβons barn”; ”Norm”. kuollut 25.11. haudattu 27.11. ”Johan Hendrichβons hustru”; KA TPLL Henkikirjat 1712, IGae1, ei sivunumeroita: ”Finby: Johan Kahari, Sophia Vaimo, Anna Sisar” (luettu mirkofilmiltä LT 1788). 

29 KA TPLL Henkikirjat 1713, nide 7462, ei sivunumeroa: ”Finby: Johan Kahari, Sophia Vaimo Anna Sisar” (luettu mikrofilmiltä ES 2984). TMA Turun ja Porin lääninhallitus läänintilit, Luettelo verovapauden saaneista kruunun-, vero- ja rälssitiloista 1722–1726 IGca 11, sivu 890?; katso Noormarkun Joulu 2014: sivut 32–35.

 

30 SSHY Porin kaupunkiseurakunta, syntyneet-vihityt-kuolleet 1691–1731, vuosi 1724: Kuva 287: ”Normarck”: kuollut 4.1. haudattu 12.1. ”Bonden Michel Hinrichβon Kahari”, ikä 28 vuotta 4 kuukautta.

 

31 TMA Euran ja Ala-Satakunnan tuomiokunnan varsinaisasiain pöytäkirjat Ca:15 eli sidos 2, Ulvilan käräjät 22?.5.1723 sivut 583–583v.; KA TPLL Tositekirja 1726, nide 7476, sivu 3463, jakso 1735. 

 

32 KAD TPLL Tositekirja 1724, nide 7470, sivu 3201, jakso 1631: Finby: Jonas Kahari, Anna vaimo, Brita piika; Tositekirja 1728, nide 7481, sivu 3087, jakso 1536: Jonas Kahari, Liisa vaimo (tästä alkaen); SSHY Porin maaseurakunta, rippikirja 1737–1751, sivu 74, kuva 75: Noormarkun Kahari: Jonas Grelsson, vaimo Lisa Eriks dotter → poika Matts Jonasson, vaimo Brita Simons dotter → pojanpoika Abraham Mattsson.

 

33 KAD VART Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1731–1731 (II KO a:38), Ulvilan talvikäräjät 26., 27., 29., 30. ja 31.3.1731, sivut 287v.–289, jaksot 299–300. Perttula 2015, sivu 43.

 

34 TMA Turun ja Porin lääninhallitus, lääninkonttori, Anomusasiakirjat 1803 Eba:130.

 

35 KAD TPLL Tositekirja 1738, nide 7515, sivu 2466, jakso 1161: Jonas Kahari, Liisa vaimo, Matts poika, Brita pojanvaimo (ensi kerran); KAD TPLL Tositekirja 1747, nide 7553, sivu 1712v., jakso 78: isäntänä ensi kerran: Matts Kahari.

 

36 TMA Turun ja Porin lääninhallitus, lääninkonttori, Saapuneiden anomusasioiden diaari 1760–1764 Ab:2, 29.7.1762 № 341; Päätöskonseptit 1761–1763 Db:13, № 341. (ja 342.) päätös 30.7.1762.

 

37 TMA Turun ja Porin lääninhallitus, lääninkonttori, Saapuneiden anomusasioiden diaari 1782 Ab:11, 11.3.1782 Matts Johansson anoo immissiota ½ Kaharia; Anomusasiakirjat 1782 Eba:43; Päätöskonseptit 1782 Db:30, sivu 54: tilalle määrätään katselmus; Päätöskonseptit 1783 Db:31, sivut 169–169v. puoleen Kaharia myönnetään immissio.

 

38 TMA Turun ja Porin lääninhallitus, lääninkonttori, Anomusasiakirjat 1790 Eba:79; KAD TPLL Ulvilan maakirja 1875 IGad 118.  

LÄHTEET:

 

PAINAMATTOMAT LÄHTEET:

 

KANSALLISARKISTO:

 

Digitaaliarkisto, internet:

 

Voudintilit:

Ala-Satakunnan maakirjat

Ala-Satakunnan autio- ja kymmenysluettelot ja tilikirja

Yleisiä asiakirjoja: Ala-Satakunnan kihlakunnan tuomiokirja 1550–1552

 

Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat:

Ala-Satakunnan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat

Vehmaan ja Ala-Satakunnan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat

 

Maakirjat: Ulvilan maakirja 1875 IGad 118

 

Maanmittaushallituksen uudistusarkisto:

Noormarkku, Finby; A73:1/1:1–2; A73:1/3–7; A73:1/8–14.

 

Niteet:

216a, 2542, 2547, 2548, 7314a, 7318, 7336, 7340, 7344b, 7347, 7350, 7353, 7358, 7367, 7370, 7374, 7384, 7404, 7404a, 7412, 7462, 7470, 7476, 7481, 7515, 7553, IGae 1.

 

Mikrofilmit: ES 2984, FR 199, LT 1788

 

RIKSARKIVET

 

Bielkesamlingen, ser. II, vol. 11.

 

TURUN MAAKUNTA-ARKISTO

 

Euran ja Ala-Satakunnan tuomiokunnan varsinaisasiain pöytäkirjat Ca:15

Turun ja Porin lääninhallituksen läänintilit:

Saapuneiden anomusasioiden diaari 1760–1764 Ab:2, 1782 Ab:11

Päätöskonseptit 1761–1763 Db:13, 1782 Db:30, 1783 Db:31

Anomusasiakirjat 1782 Eba:43, 1790 Eba:79, 1803 Eba:130

Luettelo verovapauden saaneista kruunun-, vero- ja rälssitiloista 1722–1726 IGca 11

Ruotujakopöytäkirjat 1684–1685 Hac 1

 

(SSHY) SUOMEN SUKUHISTORIALLINEN YHDISTYS RY. – KUVATIETOKANTA:

 

Ala-Satakunnan tuomiokunnan tuomiopöytäkirja

Kirkonkirjat: Pori, Noormarkku

 

PAINETUT LÄHTEET:

 

Noormarkun Joulu 2014.

Perttula Antero, Lassila-Klåsmark –kylän juuret, Riihimäki 2003.

Perttula Antero, Rajat haasteena – pala Itä-Porin historiaa (käsikirjoitus), 2015,

Suomen sanojen alkuperä, Etymologinen sanakirja 1, Jyväskylä 2001.

 

 

Kuva1. Ote ruotujakopöytäkirjasta vuodelta 1685. Kuvassa Kaharin kohtaloa 18.